Opiskelusta

Lainataan tähän ajatusten kutittelijaksi kokonaisuudessaan Risto Niemi-Pynttärin blogimerkintä nimeltä "TÄMÄN BLOGIN KOMMENTOINNISTA SAAT 1 op":

Opiskelusta maksetaan nykyään. Valuuttana on opintopiste jonka voi sitten vaihtaa rahaksi erilaisten kertoimien avulla. Tämä on osa laajempaa henkistä kapitalismia sillä "taloudellisen arvonmuodostuksen paikka on muuttunut. Se on siirtynyt kurijärjestelmin hallitusta tehtaasta kulttuurin laajempaan ja tilallisesti määrittymättömään todellisuuteen." Sanoo Lazzarato.

Opiskelusta on tullut torpparin hommaa, taksvärkkiläisen päivätyötä isännälle. Ja sitten nämä vahat proffat ihmettelevät, että miksi opiskelijt ovat niin haluttomia eivätkä iloisin sydämin tee kaikenlaista ylimääräistä niin kuin ennen sivistysyliopiston aikaan.

Opiskelija on torppari, kaikki mikä on joskus tapahtunut palaa, luokkajako ja torpparitkin tulevat takaisin tässä maailmassa jossa kaikki on taloutta. Opiskelija se viljelee sarkojaan ja sivuaineitaan, maata jonka pitäisi kuulua hänelle itselleen. Hän on torppari, hän viljelee itseään tulevaisuuden työmarkkinoita varten.

Sitten isäntä pysähtyy pellon reunalle kieseissään, ja valittaa että vetämättömiä ja haluttomia ovat - ja nostaa gradut kyytiin ja vie punnittavaksi. Olikohan se vuonna 1984 kun henkisestä viljelystäkin tehtiin mitattava suure, opintoviikko. Pelkästään Orwellin vastaavan teoksen perusteella tuo vuosi olisi sopiva, koska sen jälkeen opiskelun periaate kääntyi päälaelleen.

Opiskelun periaate on, että jokaisen tulisi saada riittävä toimeentulo niin että voisi hankkia oppia ja sivistystä siltä alalta minkä kokee tärkeäksi. Opintopiste pakottaa päinvastaiseen logiikkaan. Opiskelijan on kerättävä uutterasti opintopiseitä saadakseen edes jonkinlaisen toimeentulon.

Näin oppimisesta tuli valuuttaa, ja on hirvittävän loogista se että parempaa toimeentuloa tavoitellaan siten että samasta työstä halutaa korkeampaa hintaa. Eli opiskelija haluaa enemmän opintopisteitä samasta työstä ja tämä tilanne aiheuttaa haluttomuutta.