13.9.06

Opiskelusta

Lainataan tähän ajatusten kutittelijaksi kokonaisuudessaan Risto Niemi-Pynttärin blogimerkintä nimeltä "TÄMÄN BLOGIN KOMMENTOINNISTA SAAT 1 op":


Opiskelusta maksetaan nykyään. Valuuttana on opintopiste jonka voi sitten vaihtaa rahaksi erilaisten kertoimien avulla. Tämä on osa laajempaa henkistä kapitalismia sillä "taloudellisen arvonmuodostuksen paikka on muuttunut. Se on siirtynyt kurijärjestelmin hallitusta tehtaasta kulttuurin laajempaan ja tilallisesti määrittymättömään todellisuuteen." Sanoo Lazzarato.

Opiskelusta on tullut torpparin hommaa, taksvärkkiläisen päivätyötä isännälle. Ja sitten nämä vahat proffat ihmettelevät, että miksi opiskelijt ovat niin haluttomia eivätkä iloisin sydämin tee kaikenlaista ylimääräistä niin kuin ennen sivistysyliopiston aikaan.

Opiskelija on torppari, kaikki mikä on joskus tapahtunut palaa, luokkajako ja torpparitkin tulevat takaisin tässä maailmassa jossa kaikki on taloutta. Opiskelija se viljelee sarkojaan ja sivuaineitaan, maata jonka pitäisi kuulua hänelle itselleen. Hän on torppari, hän viljelee itseään tulevaisuuden työmarkkinoita varten.

Sitten isäntä pysähtyy pellon reunalle kieseissään, ja valittaa että vetämättömiä ja haluttomia ovat - ja nostaa gradut kyytiin ja vie punnittavaksi. Olikohan se vuonna 1984 kun henkisestä viljelystäkin tehtiin mitattava suure, opintoviikko. Pelkästään Orwellin vastaavan teoksen perusteella tuo vuosi olisi sopiva, koska sen jälkeen opiskelun periaate kääntyi päälaelleen.

Opiskelun periaate on, että jokaisen tulisi saada riittävä toimeentulo niin että voisi hankkia oppia ja sivistystä siltä alalta minkä kokee tärkeäksi. Opintopiste pakottaa päinvastaiseen logiikkaan. Opiskelijan on kerättävä uutterasti opintopiseitä saadakseen edes jonkinlaisen toimeentulon.

Näin oppimisesta tuli valuuttaa, ja on hirvittävän loogista se että parempaa toimeentuloa tavoitellaan siten että samasta työstä halutaa korkeampaa hintaa. Eli opiskelija haluaa enemmän opintopisteitä samasta työstä ja tämä tilanne aiheuttaa haluttomuutta.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Monet kurssit toimivat jo nykyiselläänkin lähestulkoon universaalin konversioautomaatin tavoin: maksamalla rahaa saa kurssin luennoitsijan sydänverellään kyhäämän luentoprujun tai julkaisun, jota ilman kurssin läpäisy on (ainakin väitetysti) mahdotonta. Vastinetta rahalle (lue: läpipääsyä) ei harmillisesti kuitenkaan pystytä takaamaan.

Toisaalta opintopisteitä saa tiettävästi nykyään esimerkiksi osallistumalla luomukokkauskurssille. En osaa sanoa, järjestetäänkö kurssilla lopputenttiä, tai onko sitä muuten mahdollista reputtaa. Käyttämällä tätä vertailukohtana ei välttämättä olisi lainkaan pöllömpi idea jakaa krediittejä kurssiblogin kommentoinnista.

Oli miten oli, kiitos opintopisteestä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Näin ne ovarit kokee inflaation! Pitäisi saada yksi joka aamu siitä hyvästä että jaksaa herätä ennen kymmentä.

Anonyymi kirjoitti...

hmm mitä tapahtuu, kun edes opettaja ei ole kiinostunut oppimisesta? aika huonosti, elleivät oppilaat päätä ryhtyä kapinaan:)

Anonyymi kirjoitti...

Niin, nykyään posikelijoiden on pidettävä pystyssä yhteiskuntaa tekemällä huonosti palkattuja hommia, joita kukaan jo kouluttautunut ei suostuisi tekemään, ja samalla keskityttävä opiskeluun, joka ei välttämättä palkitse myöhemmin elintason nousuna.

Kaikki alat ovat täynnä opiskelijoita, jotka tekevät töitä opiskelun ohessa, lyhytkestoisilla joustavilla sopimuksilla, jotka takaavat osittain myös yritysten kilpailukyvyn.

Ei se mikään ihme ole, että valmistumisesta tulee opiskelun tärkein tavoite, oppimisen sijaan.

ISV

Anonyymi kirjoitti...

Jotain tässä järjestelmässä siis on pielessä ja pahasti...

Kapinoidaan me ja otetaan innostus pääasiaksi:)

"never mind the Valmistuminen" vai mites se nyt menikään..

Siinä vaan tosissaan voi käydä niin et heitetään yliopistosta pihalle, ellei niit opintopisteitä ala kertyä.. Huonompi homma...

Anonyymi kirjoitti...

Eikös se vanha sanonta ole; mene ja tiedä? Nooh tuttuni sanoo aina väittäen, että sanonta kuuluu niin, tiedä ja mene.

Mutta mitä kaikkea pitäisi tietää ja kuinka paljon tietota voi ylipäätään kerralla hallita ja mikä on relevanttia? Olemmeko yliopistossa valmistuaksemme mahdolliseen ammattiin vai sivistävässä monipuolisesti itseämme?

Mitä seuraa siitä, että opiskelee vain sitä mistä tykkää, tukeeko se työelämän valmiuksia? Voisiko ajatella, että tietty pakko-ovarien kerääminen on tietynlaista valmentautumista työelämään myös? Tiedä ja mene?

Ehkäpä kummastusta, mikäli sitä joku tuleva työnantaja edes katsoo, herättää Helsingin yliopiston järjestämä Hevoskurssi josta myös pisteitä sai.

Miia Hietikko